Pointteja Päivästä

1) Päivän (ja sen kaltaisten teosten) yksi arvo on siinä, että se pakottaa lukijansa pohtimaan esteettisiä ja taidefilosofisia kysymyksiä (ei siis välttämättä omaksumaan niitä). Hyvä taideteos sisältää estetiikkansa.

2) Päivää ei tarvitse lukea pitkällekään, kun teksti pakottaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä lukeminen ja varsinkin luetun ymmärtäminen on. Sisälukutaito on aika köykäinen väline ja riittää vain tiettyyn mittaan asti.

3) Vaikka Päivän lauseet itsessään ovat (useimmiten) järkeviä, tekstin viittaussuhteiden taju joutuu koetteille, kun lauseet eivät seuraa loogisesti toisiaan (jotain aiottua tai oletettua ajatusketjua noudattaen). Mitä on se lukijan yleissivistys, jonka avulla hän tekee selkoa lukemastaan?

4) Päivä on raju mediakritiikki. Media sanoo välittävänsä tietoa, tosiasioita. Sen kertomuksissa on "ajatusta". Lehdon teos asettaa median omahyväisyyden uuteen valoon. Kun kertomuksia vähän sohaisee, ajatus katoaa, vai katoaako? Tehtävä STT:n toimittajille: Jos haluatte osoittaa, että median kertomusten totuusluonne on muutakin kuin myytti, olkaa hyvä ja palauttakaa lauseet alkuperäiseen järjestykseensä.

5) Vaikka Päivä on "kopio", siihen sisältyy valtava määrä toimituksellisia ratkaisuja (sekä alun perin STT:n että LL:n ja taittaja TV:n tekemiä). Yksikään teksti ei ole sen paremmin alkuperäinen kuin lopullinenkaan.

6) Kun joku samalla sanalla alkavien lauseitten sarja vihdoin päättyy, vaikutus on vähintäänkin poeettinen (esim. Hän-alkuiset lauseet).

7) Lasten, eläinten ja kasvien vähäinen edustus päivittäisessä uutisvirrassa. Poikkeuksena täit ja ameebat, joista on puhe tämän tästä. (Tai tietokoneita vaivaavat madot.)

8) Mitkä näistä ovat uutisia jotka poundilaisittain myös pysyvät uutisina (useimmat eivät).

9) Alaston lukukokemus ilman taustatietoja. (Olen kokeillut muutamaan satunnaiseen ihmiseen. Ojentanut heille Päivän keskeltä avattuna ja kehottanut lukemaan vilkaisematta ensin taka- taikka etukantta. Ilmeet ovat olleet, well...) Pystymmekö koskaan lukemaan (ja ymmärtämään) mitään ilman välttämättömiä taustatietoja, referenssejä.

10) Yhden uutispäivän ajallinen perspektiivi voi olla valtava, tässä tapauksessa 70 000 vuotta (niin kauan on kulunut siitä kun Eeva keksi pukea itselleen ja itseään varten viikunastringit).

11) Ravihevoset syövät kohtuuttoman paljon sademetsiä.

12) Päivittäisen uutisvirran mielivaltaisuus. Ja valta meihin.

13) Ihmisten kaikkia tekemisiä ei voi ennustaa. Uutisista ei oikeasti opi mitään.

14) Ihmisen muisti ja todella tärkeät asiat, mitä ne ovat.

15) Yksittäiset koodista poikkeavat sanat, ilmaisut ja lauseet. Asiallisen uutistekstin ei pitäisi sisältää niitä, mutta minkäs voit tälle kielelle!

16) Voisin kuvitella Päivän kurssikirjaksi ainakin median, suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoille. Pohdittava esseekysymys: Mistä puhumme kun puhumme luetun ymmärtämisestä?

17) Kiinnitä huomiota periaatteessa samansisältöisiin mutta vain lievästi muunneltuihin (editoituihin) lauseisiin.

18) Palstatilasta päätellen sää ja urheilu, varsinkin urheilu, syövät sademetsiä.

19) Taide ja kirjallisuus eivät.

20) Kone ei ole tuottanut tätä(kään) tekstiä vaan ihminen.

21) Ilkka Kanerva syö sademetsiä.

22) Kuinka erilainen Päivä olisikaan jonain toisena päivänä – tai sitten ei. »