torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Vastaus haasteeseen

Tehtävä on selvittää sielun tila. Uskallanko? En tiedä. Mutta mitään pelättävää ei ole. On ihmisiä joita ei koskaan olla näkevinään. Joskus eli tyyppi nimeltään Sokrates. Sen sijaan, että kirjoittaisin, pyydänkin siis muita kirjoittamaan. Haa, mitähän tästä tulee? Apina söi banaanin sekä semanttisesti että syntaktisesti oikein. Mutta päätä ei voi pitää veden alla. Eläimiä alkoi tunkea sisään ikkunoista ja ovista, takastakin tuli kaneja. Huuuuu, spooky. Toisinaan se suo kirjoittajalle iloisen, vapautuneen hetken. Sanatarkkuudessa ei pääse pätemään, mutta siltikin. Toisinaan periaatteista kannattaa tinkiä. Omituista punaliivistä liikehdintää. Haikon kartanossa, joka oli Edelfeltin koti, hän oli usein nähty vieras. Miten edes saatoinkaan miettiä muuta kirjoitusaihetta tänään. Nooh kastelen ensin itseni päälaelta alkaen. On se ymmärrettävää. Loistavasti edistynyt porkkanan imitointini keskeytyi puhelinsoittoon. Sen sijaan on punottava lujaa merkitysverkkoa, jotta voi taas punoa enemmän, yhdessä toisten kanssa. Vesisadetta voi verrata unohtuviin muistiinpanoihin. Tulet palavat kojujen luona, jossa hyvällä tuurilla löytää jotain syötävää. On niin paljon tuntemattomia sanoja. Lava pakkaa ja väre on hidas. Kemia on helppoa. Kosketus on helppoa. Liimasin Bartin päähän ylioppilaslakin. Olisi nukuttava, kirjoitinko sen jo. Täytyy seurata ja ihmetellä. Auringosta ei tässä vaiheessa enää tiedä, mistä suunnasta oikein. Meillä on välillä kummallista huumoria. Ongelmana on, että haluaisin pysyä vielä jollain tavalla sen kirjoittajana. Mitähän harrastuksia mulla oli ennen? Ja, ennen kaikkea, sitä kahvista puhumisen määrää! Tuskinpa koskaan on kioskilta haettu jäätelö maistunut yhtä ylimaalliselta kuin illalla. Olenpa jo kysynyt itseltäni: onko tämä totta! Olen palannut Suomen pimeään yöhön aloittaakseni huomenna arjen, miten muuten kuin kirjoittamalla. Ajoa ei erota ihailija jatkuva vailla silmälläpitoa. Lummelautalla olin onnellinen. Luen lähtemättömiä merkkejä sinusta. Nyt en tiiä enää missä päi on ovi.

Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.

PS. Edellisessä ovat edustettuna suurin piirtein kaikki ne kirjoittajat, joiden blogeja päivittäin seuraan. Olkoon se siis myös kiitokseni nyt jo kaksi vuotta jatkuneesta yhteisestä matkasta.

2 Comments:

Blogger Karri Kokko said...

Sieltähän se löytyi sinunkin panoksesi. Eli kiitos siitä!

8:48 ip.  
Blogger ill. said...

kiitos itsellesi, inspiroija :) hoffentlich bleibst uns noch lang erhalten.
prost!

12:07 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home